Velkakriisin todellinen syy — Liian suuret tuloerot
OECD maiden GINI-kerroin ennen ja jälkeen verotuksen
Progressiivisuuden poistaminen verotuksesta on aiheuttanut mm. tämän. (Kuva: Auvo Rouvinen)
Elämme nykyään velkataloudessa. Globaali julkisen velan kello tikittää jo 45 teradollarissa, ja yksityisen velan määrä lienee liian suuri laskettavaksi. On kaikille selvää, ettei tällainen talouspolitiikka ole pidemmän päälle kestävällä pohjalla, mutta miten tähän ollaan päädytty? Kenen idea se oli?
Velka on siitä erikoinen markkinatalouden olento, että sen tarjonta ei ole riippuvainen kysynnästä. Näin, velkatalous ei riipu siitä, että julkinen sektori olisi harjoittanut holtitonta ylivarojen elämistä ja luonut kysyntää velalle, vaan se johtuu siitä, että velalle on ollut paljon tarjontaa. Jos julkinen sektori pidättäytyy velan ottamisesta ja harjoittaa siten ryhdikästä budjettikuria, niin yksityiset tahot ottavat vastaavasti sitä enemmän velkaa. Velan tarjonnan olemassaolo luo automaattisesti sille kysynnän, koska tarjonnan kasvaessa, myös velan korko laskee.
Sen sijaan jos velan tarjonta on rajoitettu, niin velkaa kyllä edelleen saa markkinoilta, mutta siitä pitää maksaa korkeampaa ja realistisempaa korkoa, joten yksityiset ja julkiset tahot harkitsevat kahdesti laskiessaan onko järkevämpää elää velaksi, vai kiristää budjettikuria ja säästää.
Mistä velan tarjonta sitten syntyy?
Velan tarjonta riippuu vain yhdestä asiasta, eli siitä kuinka paljon markkinoilla on vapaata pääomaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, kuinka paljon pääoman omistus on keskittynyt. Pääoman suuromistajat (yksityiset ja valtiot) eivät säilytä rahaa rahasäiliöissään, koska inflaatio syö setelien arvon. Samoin rahaa ei sijoiteta edes arvometalleihin, jotka vain säilyttävät arvonsa, vaan pääasiallisesti suurin osa vapaasta ja keskittyneestä pääomasta lainataan eteenpäin, koska sillä tavoin pääoma saadaan kasvamaan korkoa.
Myös osakkeisiin sijoittaminen on tavallaan velkataloutta, mutta siinä koron maksua vain kutsutaan osinkojen maksamiseksi, mutta joka tapauksessa osakesijoittaminen on merkitykseltään vähäisempää, kuin suora velan myöntäminen. Molemmat tapaukset eli halpa velka ja osakkeisiin sijoittaminen houkuttelee virheinvestointeihin, mikä polttaa rahaa ja luo epävakautta markkinoille.
Näin se, että markkinoilla on paljon keskitettyä pääomaa luo tarjonnan velalle, ja siten edellytykset velkataloudelle. Tuloeroja ei voida siis perustella sillä, että pääoman keskittyminen lisäisi investointipotentiaalia, koska merkittävä siivu pääoman keskittymisestä myydään velkana eteenpäin. Tämä luo edelleen markkinavääristymän, jolloin kannattavien sijoituskohteiden etsiminenkin tulee hankalammaksi, koska ei ole aitoa kysyntää ohjaamassa mihin kannattaisi sijoittaa.
Miten velan tarjonta voidaan vähentää?
Velan tarjonta syntyy siis pääoman keskittymisestä eli sen sijaan että tuotannon luoma lisäarvo siirtyisi keskiluokalle palkkojen kautta ostovoimaksi, niin pääoma keskittyy yksittäisille pääoman omistajille, jotka edelleen myyvät ylimääräisen pääomansa keskiluokalle asunto- ja kulutusluottoina sekä julkisena velkana. Sen sijaan, jos otettaisiin käyttöön progressiivinen verotus sekä ansio että pääomatuloille ja maksettaisiin veron tuotto tulonsiirtoina keskiluokalle tukemaan heidän ostovoimaa, niin tämä estäisi pääoman keskittymisen.
Markkinatalous elää keskiluokan ostovoimasta, eli kysynnästä. Varallisuus siirtyy keskiluokalle kahdella mahdollisella tavalla. Se joko siirretään suoraan palkkojen ja verotuksen kautta tai sitten se siirtyy keskiluokalle suurten tuloerojen kautta yksityisenä, julkisena tai yritysten velkana. Näillä tavoilla siirtää varallisuutta keskiluokalle on se ero, että velkatalous paitsi että se hukkaa resursseja eli talouskasvu on ehkä noin 40 prosenttia hitaampaa kuin suorassa varallisuuden siirtämisessä keskiluokalle, niin erityisesti on huomioitava, että velkatalous on epävakaa järjestelmä. Se on erittäin altis ns. Black Swan -ilmiöille ja finanssikriiseille. Luultavasti tässä välissä minun ei tarvitse etsiä konkreettisia yhteiskunnallisia esimerkkejä velkatalouden kriisiytymisestä.
Näin ollen, olisi talouskasvun, vakauden ja yhteiskuntarauhan takia oleellista minimoida velan tarjonta progressiivisella verotuksella ja siirtää vauraus suoraan markkinatalouden toimintaa ylläpitävän keskiluokan ostovoimaksi. Velkatalouden suhdannevaihteluista kun kärsii velan ottajat, eli keskiluokka, veronmaksajat sekä kuluttajat ja kaikissa tapauksissa kyse on siis samasta henkilöstä.
Myös veroparatiisien toimintaa pitäisi saada enemmän kuriin ja meillä olisi kyllä keinot sen hillitsemiseen, jos vain olisi kansainvälistä poliittista tahtoa toteuttaa ne. Kyse on kuitenkin veron kierrosta, joten siitä voidaan rangaista normaalin harmaan talouden hillitsemisen puitteissa.
Muutoinkin ylikansallisten suuryhtiöiden verotuksessa pitäisi tehdä ylikansallista yhteistyötä, koska tuotanto ja myynti on globaalia eikä yksittäisiin maihin sidottua. Näin verotuottokin pitäisi kerätä globaalisti ja käyttää globaalin perustulon tai kansainvälisen investointipankin rahoittamiseen.
Erityistä myrkkyä kansantaloudelle on eläkesäästäminen, koska siinä keskitetään valtavasti pääomaa yhteen kasaan luomaan tarjontaa velalle. Tämän takia eläkesäästämistä pitäisi verottaa tuntuvasti ja maksaa työeläke suoraan tuoreeltaan kerätyistä veroista. Koska sitä kautta kerätty raha on tehnyt työtä ja tuottanut aitoa lisäarvoa eikä velkakuplatalouteen perustuvaa höttöistä ja epävakaata velkalisäarvoa.
Yhteenveto
Tärkeintä kuitenkin on ymmärtää, että on kansantaloudelle erittäin vahingollista, jos tuloerot kasvavat holtittomasti ja pääoma keskittyy, koska tuloerojen kasvun suora seuraus on velan tarjonnan kasvu sekä velkatalous.
Markkinatalous ei kuitenkaan perustu velan tarjontaan, vaan kotimarkkinoiden kysyntään, joten raha pitää saada tukemaan kotimarkkinoiden kysyntää muilla keinoilla kuin velan kautta.
Kirjoitin aiemmassa blogi-kirjoituksessani siitä, ettemme tarvitse tuloeroja sen takia että meillä olisi vapaata pääomaa tukemaan investointeja, koska kysyntä on aivan riittävä keino saada kasvaville yrityksille riittävästi pääomaa investointeihin. Tarjonta vastaa kyllä aina kysyntään, mutta kysyntä ei aina vastaa tarjontaan, koska tarjonta voi muuttua virheinvestoinniksi tai velaksi. Siksi markkinataloutta pitää pyörittää aina kysynnän kautta eikä suinkaan tarjonnan kautta, kuten nykyisessä velkataloudessa tehdään.
Markkinoilta saa kyllä velkaa, mutta velan ei tarvitse olla liian halpaa, jotta yritykset miettisivät kahdesti onko uusiin investointeihin liittyvä riski kannattava. Velan ottaminen ja velkatalous ovat siis laadullisesti eri asioita.
Lisämateriaalia:
Yhdysvaltain progressiivisen pääoma- ja ansiotuloveron kehitys
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tässä olisi eräs keskiluokan ostovoiman optimoivan progressiivisen verotuksen malli. Malliin sisältyy pääomatulovero, ansiotulovero, kunnallisvero, työeläkemaksut yms. kaikki pakolliset työllistämisen sivukulut:
Vuositulot Marginaalivero
0 – 8k — 0 %
8k – 20k — 30 %
20k – 40k — 40 %
40k – 60k — 50 %
60k – 120k — 60 %
120k – 240k — 70 %
> 240k — 80 %
Mallissa siis 92 prosenttia tulonsaajista maksaisi enintään 50 prosentin marginaaliveroa ja 99 prosentilla nettoveroprosentti laskisi nykyisestä. Koska malli olisi kansantaloudellisesti järkevämpi ja 99 prosenttia tulonsaajista tästä hyötyisi, niin näkisin tämän veromallin olevan monin verroin järkevämpi. Veromalli tuottaisi noin 41 miljardia euroa vuoden 2009 tuloilla laskettuna siinä missä nykyinen tuloverotus tuotti samalla tavalla laskettuna 47 miljardia euroa. Jätin veromallin tarkoituksella 6 miljardia euroa negatiiviseksi, koska voidaan arvioida että kulutusverojen tuotto nousee noin 2 miljardilla ostovoiman järkevämmän jakautumisen vuoksi sekä työllisyys paranisi oleellisesti, koska työllistäminen tulisi oleellisesti halvemmaksi ja markkinoilla olisi enemmän kysyntää.
Olet nuoreksi henkilöksi ajatellut taloudesta melko syvällisesti. Pohdihan vielä yhdeltä kantilta. Miten maailmantalouteen on syntynyt lähes kymmenkertainen määrä virtuaali- tai lumeomaisuutta verrattuna todelliseen reaaliseen käyttöpääomaan. Lisäksi se on talouden osa, joka kasvaa kaikkein nopeinten. Mihin tarvitaan kuvitteellista pääomaa, jolla lopuitaan kukaan ei tee mitään, mutta jonka avulla keinotyellaan ja siirrellään huikeita summia taskusta tai sijoitussalkusta toiseen.
Taloudessa elämme aikaa jossa koko ajan on rinnakkain tarjolla aitoja reaalitalouden mahdollisuuksia ja mielikuvien tuotetta. Facebookin pörssiin listautuminen on malliesimerkki tästä. Tarjolla on mielikuvatuotteen brändi. Facebook ei periaatteessa tuota mitään. Se tarjoaa ihmisille mahdollisuuden vaihtaa netin avulla mielipiteitään ja keskustella sinne kirjoittamalla eri ryhmin kuuluvien ihmisten kanssa ilmaiseksi välimatkoista riippumatta. Yksilölle ilmaisuus on mahdollista siksi, että Facebook on samalla tehokas mainoskanava.
Nyt ihmisille tarjotaan mahdollisuutta päästä nauttimaan Facebookin talousmenestyksestä ostamalla sen osakkaita vähintäänkin omistajan määrittämään minimihintaan. Todellinen hinta on arvoitus aina siihen saakka, kunnes osakeanti on viety loppuun. Silloin selviää, miten paljon annilla on saatu pääomia kerättyä. Veikkaukset ovat huikeita. Lehtiuutisten mukaan kokonaishinta voi olla viisí kertaa Nokian nykyistä pörssiarvoa suurempi.
Facebookin liikevaihto oli viime vuonna noin 2,8 miljardia euroa ja liikevoitto 500 miljoonaa. 85 prosenttia yhtiön tuloista koostuu mainostuloista. Sen virtuaalituotteiden eli peliyhtiö Zyngan osuus tuloista oli 12 prosenttia. Muiden tulojen osuudeksi jää 3 prosenttia. Tavallisella järjellä ajatellen voisi joku varakas sijoittaja maksaa koko höskästä 5 miljardia eli vajaat kaksi kertaa vuotuisen liikevaihdon verran.
Ehei, se ei riitä alkuunkaan. Markkina-arvoksi arvioidaan 75 – 100 miljardia. Juju on siinä, että nyt kaupataan mielikuvaa lumipallon lailla paisuvasta liiketoiminnasta ja sen mahdollistamista lisätuotoista. Tuotto ei tule osingoista, joita Facebook ei ole koskaan jakanut eikä aio tulevaisuudessakaan jakaa, vaan osakkeen arvioidusta hinnan noususta. Se taas on pelkästään uskon varassa. Varmaa tarjouksessa on vain nykyisten omistajien huima rikastuminen. Kaikille muille kysymys on suuren riskin sijoituksesta.
Mietihän tuota. Miksi emme lopeta ei vain tarpeetonta, vaan erittäin haitallista virtuaalitalouspeliä?
Osingoista sen verran; USAssa ei ole tapana maksaa osinkoa vaan sijoittaa voittovarat kasvuun. Jos yritys maksaa osinkoa, katsotaan sen olevan kasvukaarensa ehtoopuolella.
Suomessa on eri meininki.
Meillä kupataan kassat tyhjäksi kasvun kustannuksella.
Mielestäni asian täytyy olla vähintään päinvastoin: henkilö, joka omistaisi 99% maailman rahaomaisuudesta, voi odottaa vain 1% verran tuottoa, koska maailmasta ei löydy enempää rahaa, mutta teoreettinen yläraja sille 1% omistavalle luokalle on peräti 9900% sijoitetulle pääomalle.
Jos yksi henkilö omistaisi 99% maailman rahaomaisuudesta, niin hän voisi lainata rahaa kaikille muille. Eli saataisiin aikaiseksi nimenomaan velkatalous.
Ilman kulutusluotottamista, sijoittamisessa kuitenkin on se ongelma, ettei tällaisessa tilanteessa markkinoilla ole olemassa riittävästi kysyntää, jolloin ei ole riittävästi informaatiota siitä mihin kannattaisi sijoittaa. Eli syntyy pakostakin laajan mittakaavan virheinvestointeja.
Toki velkarahalla, koska velan tarjonta on korkea, voidaan luoda markkinoille kysyntää, mutta sitten ollaan takaisin velkataloudessa.
Hyviä ajatuksia, Jouni. Muutama ongelma:
1) Keskuspankeilla on käytännössä monopoli sekä markkinoilla olevan velkarahan määrään että hintaan. Tuloerojen kautta syntyvällä varallisuudella on rahan tarjontaan vain marginaalinen merkitys pankkien ns vakavaraisuussäädösten kautta, eikä käytännössä mitään merkitystä rahan hintaan. Velkarahan korko perustuu poliittisiin päätöksiin, joiden avulla pyritään pitämään talouden kasvu halutulla tasolla.
2) Jää näyttämättä toteen, että pelkkä kysyntä riittäisi pääomittamaan investoinnit. Tuotanto-investointien kohdalla näin voisi etäisesti kuvitella olevan, mutta innovaatio-investointien suhteen näin ei varmasti ole. Lisäksi, jokaisessa investoinnissa, tehdäänpä se velalla tai ilman velkaa, on aina olemassa riski siitä, että investoitu pääoma katoaa tai jopa muuttuu velaksi. Siten käytännössä mitään investointia ei tehdä, ellei se myös tarjoa mahdollisuutta muuttua kasvaneeksi varallisuudeksi. Ilman velkarahaa, jolla tehdä investointeja, investoiminen ja "hedelmien korjaaminen" jää niiden yksinoikeudeksi, joilla jo valmiiksi on rahaa. Minusta se kuullostaa aivan yltiömäiseltä vääryydeltä eikä ainakaan vähennä tuloeroja.
Muuten olen samaa mieltä, että keskiluokan ostovoima pyörittää yhteiskuntaa ja velkatalous ei ole hyvä tapa ylläpitää tai kasvattaa tätä tukipilaria, sillä velkatalous kasvattaa varallisuueroja. Ongelman ydin on kuitenkin juuri Viljon mainitsema valtavalla virtuaaliomaisuudella pelaaminen.
1) en ole noista asioista kovin hyvin perillä, koska rahan seikkailuja on kammottavan vaikea selvittää, ja minulla on vakava epäilys, että ymmärtääkö kukaan edes niitä kovin hyvin (ainakin emergentit ilmiöt eli epäsuorat kerrannaisvaikutukset ovat yleisesti pimennossa, koska muutenhan emme olisi velkakriisissä, eli tilanne on tullut ihmisille yllätyksenä). Mutta opin kokoajan uutta. Näet lähtöoletukseni voi olla hieman naïvi, eli oletan liikaa, että rahan määrä olisi esimerkiksi kultaan sidottu vakio, mitä se ei tänäpäivänä ole, joten en sitten tiedä miten se käytännössä ilmenee.
Toisaalta, mielestäni oleellista tässä ajatuksessani ei ole varallisuuden keskittyminen yksityishenkilöille, vaan ylipäänsä varallisuuden keskittyminen. Mainitsin esimerkkinä juuri eläkesäästämisen varjopuolen, eli se keskittää pääomaa ja poistaa sitä kierrosta. Nähdäkseni sama varjopuoli on myös noissa keskuspankeissakin, eli ne keskittää liiaksi pääomaa, vaikka varallisuus pitäisi nimenomaan olla kierrossa.
Käsittääkseni Yhdysvalloissa rahan määrän kontrollointi on enemmän keskuspankin hallussa. Euroopassa sen sijaan yksityiset pankit hoitaa sitä puolta enemmän, eli rahaa luodaa Euroopassa ensisijaisesti sillä, että yksityiset pankit lainaa ja perii korkoa. En tunne kuitenkin järjestelmää kuin mutupohjalta.
*
Kuitenkin mielestäni se että velkarahan korkoa voidaan ylläpitää tietyllä tasolla, niin tarkoittaa sitä että vapaata pääomaa pitää olla pankeilla, eli ei kyse ole aivan suoraviivaisesta keskuspankin poliittisesta kontrollista. Tosin sikäli olet oikeassa, että minun pitää muuttaa asiani muotoilua, koska ajatukseni siitä, velan korko määräytyisi suoraan kysynnän ja tarjonnan lailla on naïvi. Se varmaankin toimii sitten päinvastoin, eli koska velan korko on kokolailla säännelty, niin sitten pääoman keskittyminen (ns. vakavaraisuus) pitää olla sillä tasolla, että se vastaa velan korkoa. Nähtävästi tuo asia minun pitää selvittää itsenäisesti.
2) Tämä kohta voi tosiaan jäädä näyttämättä, ja varsinkaan minulla ei ole resursseja sitä osoittaa. Kyse on vain omasta ajatuksestani, koska luotan siihen, että raha tekee keskituloisten kukkarossa parempaa työtä, kuin että se on keskitetty esimerkiksi pankkien ja sijoittajien varallisuuteen.
Ongelma on juurikin siinä, että varsinkin kuplataloudessa riskien arvioiminen on sijoittajille liian vaikeaa (esim. Facebook). Toinen ongelma on että juuri halpa velka luo oivallisen maaperän riskisijoituksen muhimiselle. Tämä on kait aika selvää. Uskoisin vain siihen, että sopivalla ja oikeudenmukaisella tulonjaolla, voitaisiin kaksinkertaistaa markkinoilla oleva tehokas ostovoima. Tämä loisi niin paljon uutta kysyntää markkinoille, että innovatiiviset yritykset voisivat kasvaa pelkästään luottamalla myynnin kasvuun ja myynnin kasvua vastaan voidaan tehostaa kasvua vielä ottamalla järkevän hintaista luottoa.
Esimerkiksi Facebookin myymisessä sijoittajille ei ole mitään tekemistä sen kanssa että firmaa pitäisi pääomittaa, vaan siinä ollaan jo rakennettu hyvin tuottava firma juuri kaavailemallani mallilla, eli lähdettiin parin tuhannen dollarin investoinnista liikkeelle ja kasvamaan sitten pelkästään oman myynnin varassa. Mielestäni siis näkisin että tämä pitäisi olla se normi tapa yrityksille kasvaa, joten pääoman verotus on perusteltua. Eli käytännössä jos Facebook nyt myydään 100 miljardilla dollarilla, sijoittajille, niin verottaja veisi välistä sen 80 miljardia dollaria. Toki tämä muuttaisi monia businessmalleja, mutta pakottaisi ainakin yrityksiä kasvamaan rehellisin keinoin ja todellisen myynnin perusteella.
Olen kuitenkin varsin tietoinen, että Facebookin kasvoi aluksi tekemällä tappiota, ennen kuin sai tuloksensa käännettyä voitolliseksi.
Investointivetoisessa taloudessa mielestäni kuitenkin kiivetään ihan väärin päin puuhun, koska mielestäni ensin tosiaankin pitäisi olla kysyntä, ennen kuin pitää alkaa kehittää tarjontaa. Mutta tämä ajatus tosiaankin jää minulta perustelemattomaksi, muutoin kuin ideatasolla.
*
On kuitenkin huomioitava, että ennen velkataloutta, talouskasvu oli noin 3-4 prosentin luokkaa. Mutta sen jälkeen kun velkatalous keksittiin 80-luvulla Yhdysvalloissa ja 90-luvulla Suomessa, niin talouskasvu on ollut hitaampaa, alle 2 prosenttia vuodessa (Yhdysvalloissahan kotitalouksista 90 prosentin kohdalla kasvu on ollut negatiivista!). Sanoisin, että tässä on enemmästä kuin pelkästään suhdannevaihteluista kyse. Tämän vuoksi pitäisin kyllä kantaani erittäin perusteltuna, että tärkein prioriteetti talouspolitiikassa on sijoittaa kaikki ylimääräinen pääoma keskiluokalle luomaan nimenomaan kysyntää kotimarkkinoille. Tarjonta ja innovaatiot kyllä seuraa kysyntää, joten siitä ei tarvitse olla huolissaan.
Mielestäni tärkeää on myös huomata se, että velkatalous ja investointivetoinen talous ovat monella tapaa samankaltaisia talouksia. Eli sijoittaminen on tavallaan luotottamista, joskin korko (osingot ja osakkeiden arvon nousu) määräytyy tästä radikaalisti eri tavalla.
* * *
Mut, kiitoksia erinomaisesta kritiikistä!
"Esimerkiksi Facebookin myymisessä sijoittajille ei ole mitään tekemistä sen kanssa että firmaa pitäisi pääomittaa, vaan siinä ollaan jo rakennettu hyvin tuottava firma juuri kaavailemallani mallilla, eli lähdettiin parin tuhannen dollarin investoinnista liikkeelle ja kasvamaan sitten pelkästään oman myynnin varassa."
Joo, näinhän se on.
* Vuonna 2004 Paypalin perustaja Peter Thiel sijoitti 500 000 USD Facebookiin vastineeksi 7% osuudesta.
* Vuonna 2005 Accel Partners sijoitti 12.7 miljoonaa USD Facebookiin ja Greylock Venture Capital 27.5 miljoonaa USD
* Vuonna 2006 25 miljoonaa USD, Greylock Partners, Accel Partners, Peter Thiel, Meritech Capital Partners
... ja niin edelleen. Tulorahoituksellahan se.
"Mutta sen jälkeen kun velkatalous keksittiin 80-luvulla Yhdysvalloissa ja 90-luvulla Suomessa, niin talouskasvu on ollut hitaampaa, alle 2 prosenttia vuodessa (Yhdysvalloissahan kotitalouksista 90 prosentin kohdalla kasvu on ollut negatiivista!)."
On tietysti täysin tuulesta temmattua, että velkaantuminen on alkanut samalla kun maailmanlaajuisten tuloerojen tasaus (eli ns. globalisaatio) on käynnistynyt (Yhdysvalloissa 80-luvulla, Euroopassa laajemmin 90-luvulla) ja keskiluokka on edelleen halunnut säilyttää elintasonsa.
Kirjoitelmaasi toisin muutaman hieman erilaisen näkökulman asioita.
Premissinä tuossa lukee, että koron - eli rahan hinnan määrää - tarjonta. Onkohan näin aivan yksikäsitteisesti? Ilmeisesti rahaa jollain on, koskapa Saksakin huutokauppasi juuri hiljattain 4,3 miljardin euron edestä kahden vuoden velkakirjoja keskimäärin 0,25% korolla. Jos siis vajaa vuorokausi sitten oli kysyntää velalle niin miksei Kreikka käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja käynyt nappaamassa tuota 4,3 miljardia vastaavalla korolla?
Pointti on, että hinnanmuodostukseen todennäköisesti liittyy muitakin tekijöitä kuin vain tarjonnan määrä.
Ideasi mukaan vapaata pääomaa on ollut ennen Saksan lainahuutokauppaa, joten miten argumenttisi kestää tämän tarkastelun väittäessäsi että tämä on ainoa hinnanmuodostustekijä? ("Velan tarjonta riippuu vain yhdestä asiasta, eli siitä kuinka paljon markkinoilla on vapaata pääomaa.")
Toinen pointti:
Jos minulla nyt sattuisi olemaan hopealusikka suussa ennen kuin napanuora on katkottu, enkä keksisi mitään käyttökohdetta varoilleni, mutta naapurilla olisi hyvä liikeidea vaan ei massia. Onko se kohtuuttoman väärin, jos minä rahoitan hänen tointaan, hän saa hyvälle idealleen tuulta purjeisiin, takoo hyvinvointia (esim. jotain uutta teknistä vempainta) koko yhteiskunnalle, tarjoo työtä usealle kaverille - ja minä saan panostuksestani tähän kaikkeen hyvään pienen korvauksen koron myötä?
Kuten Jaakon kommentista jo selvisi, niin oletukseni velan koron määräytymiseksi suoraan kysynnän ja tarjonnan lailla oli liian naïvi. Joten siltä osin minun pitää kehittää ajatusta. Eli olet oikeassa, että homma on PALJON simppeliä kysynnän ja tarjonnan lakia monimutkaisempi.
* * *
Huomaa siis, puhun tässä nyt siis siitä onko 40 miljardin dollarin omaisuus perusteltu. Toki minun puolestani 40 miljoonan euron omaisuus on aivan perusteltu, mutta 40 miljardin omaisuus ei missään tapauksessa. Carlos Slimin omaisuus on siis parhaimmillaan ollut yhtä suuri kuin kuin kaikkien suomalaisten nettovuositulot yhteensä.
Tällainen tulonjakautuma ei ole perusteltua.
Lisäksi tietenkin pitää huomioida se, että ongelma ei ole ainoastaan yksityishenkilöille keskittynyt omaisuus, vaan myös erinäisille rahastoille keskittynyt omaisuus. Luultavasti tämä on isompi ongelma kuin yksityisten ylisuuret tulot.
*
Luulen, että naapurisi olisi paljon tyytyväisempi, jos markkinoilla olisi paljon kysyntää, koska hän voisi tunkea markkinoille pienemmällä alkupääomalla ja saada nopeasti kokoon pääomaa oman myyntinsä perusteella. Mitä suurempi on kotimarkkinoiden kysyntä, sitä vähäisempi on economy of scalen rooli markkinoille tunkemiseksi, koska tuottajat voivat kilpailla hinnan lisäksi myös laadulla ja innovatiivisuudella.
Jos liikeidea on kuitenkin erinomainen, niin ainahan sitä voi marssia pankkiin ja ottaa luoton. Jos liikeidea on hyvä, niin kysynnän kyllästämillä markkinoilla luoton saa nopeasti maksettua pois, joten kalliimpikaan luotto ei menoa haittaa..
Eli liiketoiminta kyllä pyörii kaikissa tapauksissa paremmin, jos markkinoiden kysyntä on optimoitu. Ainoa missä se ei toimi, niin vaporwarea on vaikea myydä oikeille asiakkaille, vaikka toki sijoittajille vaporwaren myyminen on helppoa. (Tää on ihan oikea ongelma!)
Kannattaa katsoa kuitenkin edellinen kirjoitukseni jossa pohdin enemmän tätä kysynnän ja tarjonnan roolia.
http://jounivalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97952-keskiluokan-ostovoim...
Minä taas luulen, että jos naapurilla olisi ideana vaikka keksiä 80-luvulla kännykkä niin hän haluaisi sellaiset tietokoneet ja muut kojeet, joilla suunnitella ja tehdä piirilevyjä, sekä juotoskoneet, joilla pistää kasaan näitä aparaatteja.
Sellaisia ei ihan pienellä nappikaupalla aloitella, vaan on parempi hankkia se rahoitus kojeisiin suorilta, että pääsee itse asiaan.
Minähän toimeisin tuossa esimerkissä vain yhtenä kilpailutettavana. Mitä useampi sellainen rahoittajakandidaatti löytyy, sitä todennäköisemmin löytyy sellainen taho, joka uskoo liikeideaan ja haluaa lähteä mukaan toimintaan pääomallaan. Ja edelleen, mitä useampi tällainen taho, sitä halvemmaksi itse rahoitus tulee.
Velka ei välttämättä ole siis absoluuttisen huono asia, kunhan sitä ei napsita mihin tahansa humpuukiin. Näin siis minusta: velkakriisin todellinen syy on se, että velaksi otettua rahaa on pistetty liiaksi tuottamattomiin kohteisiin ja takaisinmaksukyky on rapautunut. Tätä tietysti sattuu aina joissain määrin. Se on tavallaan ihan normaalia "hävikkiä", ettei kaikki investoinnit osu nappiin. Sitä varten pankeilta vaaditaankin puskureina vakavaraisuuksia.
Sitten taas se, että tätä humpuuki-investointia on esiintynyt näin paljon, näin systemaattisesti ja näin pitkään... se on sitten jo monen monituisen syyn takana. Mukana on niin hyväuskoisen tuudittaunut politiikka, riskilaskelmien epäonnistuminen, valvonnan vähyys ja tehottomuus sekä joissain tapauksissa suoranainen yllytys.
Sitä pidän hyvänä, että talousasiat kiinnostavat. Uteliaisuus on hyve.
Niinpä. Naapurillasi voi toki olla hyvä liikeidea. Toisaalta hän voi myös sairastaa piilevää todellisuuden hahmotusta haittaavaa tautia tai sitten vain kaupittelee vaporwarea sijoittajille. Jos ensisijainen keino hankkia pääoma on myynti, niin todennäköisesti virheinvestoinnille on vähäinen.
Täytyy kuitenkin muistaa, että parikymmentätuhatta euroa saa aina irrotettua jostain. Jokaisella on melkein ainakin yksi niin varakas sukulainen, jolta voi parikymmentätuhatta lainata. On kuitenkin kokonaan eriasia onko oikeasti sellaisia liikeideoita, jotka vaatisivat tyhjästä lähtemiseksi esimerkiksi parin miljoonan alkupääoman. Tällaisia voi olla, jos pitää kilpailla hinnalla, mutta laadulla kilpailemiseen yleensä riittää paljon pienempi alkupääoma.
Toki on sitten ihan puhtaasti riskisijoituksiin perustuvat firmat, jotka kehittää jotain kokonaan uutta tuotetta, jota ei voi lainkaan myydä ennen kuin se on valmis, jos se edes koskaan on valmis. Toki tällaisessa tapauksessa riskisijoituspääoman kerääminen on perusteltua. Ja aina markkinoilla liikkuu sen verran pääomaa, jotta riskisijoituskohteetkin löytävät sijoittajia, koska ne voivat tuottaa onnistuessaan valtavat voitot. Tällaisia on esimerkiksi Plantagon, josta kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani.
Tässä kuitenkin pitää ottaa huomioon se, että ovatko riskisijoitukset yhteiskunnan tärkein prioriteetti, kuten ne nykyään tuntuvat olevan, että niitä pitää verotuksella ja korkopolitiikalla erikseen subventoida.
* * *
Siksi toisekseen todellinen innovatiivisuuden lähde on se, että meillä on kukoistava PK-yrityskulttuuri. Ja PK-yritykset saavat elinvoimansa juurikin kotimarkkinoiden maksimaalisen korkeasta kysynnästä.
Entä miten olisi se valtiovallan liikkeelle laskema velaton raha josta ainakin ebolakani on kirjoitellut, verotusta tarvittaisiin vain silloin kun rahaa on ulkona taloudelliseen toimeliaisuuteen nähden liikaa?
Myös rahan negatiivinen korko olisi pähkäilyn arvoinen asia, silloin rahaa ei kannattaisi pantata vaan panna kiertoon. Yritystoiminnan aloittamiseksi olisi siis tehtävä velkaa mutta itse raha olisi velatonta.
Nyt muutama keskuspankkiiri pitää maailmaa kuristusotteessaan eivätkä ne luovu vallastaan vapaaehtoisesti vaan pakon edessä panevat hyrskyn myrskyn. Siltä varalta että Maa säilyisi siitä kurituksesta elinkelpoisena, on hyvä jo etukäteen suunnitella toimivampi rahajärjestelmä, nykyinen on osoittautunut katastrofiksi.
Niin, en näe mitään laillista estettä, että Kreikka vain demokraattisella päätöksellä mitätöisi 400 miljardin euron julkisen velkansa. Velka vain merkittäisiin luottotappioiksi sijoittajille, thats it. Euroopassa on monta muutakin maata, joilla on yli tai liki 100 prosenttia BKT:sta velkaa, eli he voisivat tehdä saman jutun.
Ratkaisu tulee oppikirjojen ulkopuolelta. Tavallinen ihminen ei oikeasti tarvitse talouskasvua mihinkään.
20 henkilöä perustaa osuuskunnan, osuuspääoma 500 €/nokka, eli porukalla on kymppitonnin käyttöpääoma. He alkavat myydä työpanostaan periaatteessa yrittäjästatuksella, mutta käytännössä palkansaajina. Oleellista on turvata porukan terve kustannusrakenne, eli ketään pahasti velkaantunutta ei saa olla mukana. Osaamisen taso ei tarvitse olla mikään päätä huimaava. Jos edes 25 % porukasta osaa hommansa oikein, loput oppivat nopeasti. On käsittämätöntä, miten hutiloitua jälkeä nykyisellä yrityspohjalla kiireessä tehdään.
Ensimmäisen kuukauden aikana jokainen tuo sisään nettona 2000 €, josta käteen maksetaan 1500 ja 500 jätetään pääoman kasvattamiseen, eli pääoma on nyt 20 000 (karkea periaate). Vapaata pääomaa kerrytetään ja käytetään tarpeen mukaan parantamaan osuuskunnan ansaintaedellytyksiä ja samalla jäseniä voidaan hankkia lisää tarpeen mukaan.
Maailma on nimittäin täynnä tekemätöntä työtä, mitä nykyisellä kustannusrakenteella ei ole mahdollista teettää. Tämä kuitenkin avaa oven jokaiselle omistavaan luokkaan, eli vapailla pääomilla aletaan hiljalleen hankkia osuuskunnan toiminnalle strategisesti tärkeitä omaisuusosia. On toki huomattava että osakkailla saattaa olla jo suuri määrä toiminnassa tarvittavaa omaisuutta hallussa, mutta yhdistämällä voimat tuotto lienee kymmeniä prosentteja parempi verrattuna siihen, että jokainen investoi erikseen ja touhuaa omiaan.
Riittävästi kasvettuaan tällainen yksikkö on pitkälti omavarainen perustarpeiden suhteen ja ympärille kasvatetaan haluttu pienyritysten verkko. Hyvin johdettuna osuuskunta ei tarvitse paljoakaan kunnallisia tai valtion järjestämiä palveluja, vaan tuottaa ne itse tai ostaa tarvittaessa.
Tämä tekee tarpeettomaksi myös ammattiliitot, koska osuuskunta operoi jakokelpoisen voittonsa perusteella ja jokainen on vastuussa lisämyynnistä, jotta saavuttaa haluamansa tulotason. Siinä ei silloin tulkita minkään alan tessejä.
Osuuskunta ratkaisee mielenkiintoisella tavalla myös piraateille läheisen asian, eli ainakin osuuskunnan sisäistä tietopohjaa kartutetaan open sourcena ja tiedon hankinta keskitetään jälleen kerran osuuskunnan strategisten tarpeiden pohjalle. Seurauksena on innovatiivinen kasvualusta, mihin hyvin harva yritys pystyy, koska kaikki energia kohdentuu omien tarpeiden tyydyttämiseen. Ulkopuolisen myynnin lisäksi sisäinen vaihdanta kukoistaa.
Jokainen kokee haitat ja hyödyt välittömästi ja oikein organisoituna ongelmatilanteen selvitetään yhtä nopeasti. Täytyy vain jakaa jokaiselle ymmärrys siitä, miten toimimalla saavutetaan parhaat tulokset.
Jokainen voi käyttää mielikuvitustaan nyanssien hiomiseen, mutta tuossa se kokolailla menee... Koska malli ei ole riippuvainen ulkopuolisten sijoittajien pääomasta, alkaa spekuloitujen omaisuuserien arvo laskea ja tuotantotekijät saadaan hyvin edullisesti ainakin paikallistasolla osuuskunnan haltuun. Bisnesnäkökulmasta tuotto saattaa jäädä heiveröiseksi, mutta tällä varmistetaan kaikille melko tasainen tulo ja myöskin suuri henkilökohtainen vapaus valita mieleisiä ja välillä mielettömiä hommia. Kaikkea ei tietysti ole pakko tehdä.
Malli avaa mahdollisuudet eettisesti ja ympäristöllisesti kestävään yhteiskäyttöön, eikä kukaan pääse vetämään välistä.
Jouni mä fiilaan sua, en pelkästään tätä artikkelia vaan koko blogin tyyliä.
Siksi toisekseen todellinen innovatiivisuuden lähde on se, että meillä on kukoistava PK-yrityskulttuuri. Ja PK-yritykset saavat elinvoimansa juurikin kotimarkkinoiden maksimaalisen korkeasta kysynnästä.
Onko tämä pelkkää intuitiota vai onko tästä tutkimustuloksia?
Siitä on kolmannes intuitiota, kolmannes tutkimusta ja kolmannes puhdasta loogista perustelua siitä, että hajautettu tuotanto tuottaa enemmän erilaisia vaihtoehtoja markkinoille, joista voidaan valita sellaisia, jotka miellyttää käyttäjiä.
En muista tarkkaan, mutta PK-yritykset ovat Suomen suurin työllistäjä ja siten maksavat suurimman osan valtion verotuloista.
Kieltämättä olisi kiinnostavaa, jos joku jaksaisi kaivaa aiheesta artikkelin, jossa asiaa on enemmän selvitetty.
Virtuaalitaloutta kritisoiville sanoisin, että se veturi vetää molempiin suuntiin. Nousuista tulee rajumpia ja laskuista syvempiä. Nousun hetelmät kyllä kelpaavat kaikille mutta (väistämättömän) laskun tullessa itku on kurkussa - kun ei osattu varatua siihen ettei se nousu ikuisesti jatku.
Ei se sen kummempaa ole.
Laskuista tulee kyllä syvempiä (Kreikassa muhii 1000 miljardin euron virheinvestointi), mutta nousussa ei ole mairittelemista. Tarjontavetoinen talous hukkaa tosi paljon resursseja virheinvestointeihin, joten sinällään BKT voi kasvaa, jos ostetaan ohjuksia, mutta ei näillä ohjuksilla paljonkaan rakenneta mitään. Joten BKT:n kasvu jää lyhytaikaiseksi.
Kysyntävetoinen talous tuottaa yli 3 prosentin vuosittaisen kasvun, kun taas nykyinen tarjontavetoinen talous tuottaa alle kahden prosentin kasvun ja 90 prosentin kohdalla kasvu on hitaampaa kuin inflaatio. Eli kasvun hedelmät keskittyvät rikkaimmalle 10 prosentille nykyisessä tarjonta/velkavetoisessa taloudessa.
Ongelma velaksi kasvamisessa on se, että velka pitää maksaa pois, ellei sitten aio tehdä sitä mitä Kreikka on tekemässä eli mitätöimässä velkojaan.
Vaikuttaisi tosiaan siltä että 70-luvun jälkeen on ollut paljon talouskuplia. Olen itse ajatellut lähinnä pankkisektoriin liittyviä syitä: Yksityispankkien regulaation väheneminen, tietokoneiden mahdollistamat nopeat transaktiot, pääomanliikkeiden vapauttaminen ja ”too big to fail”-politiikka.
Nopeiden pääomanliikkeiden voisi sitten kuvitella johtavan volatiliteettia kasvattavaan laumakäyttäytymiseen. Lisäksi vaadittua kassavarantosuhdetta on pienennetty joka lisää lainattavan rahan määrää. Nyt viime vuosikymmeninä(?) myös se että FED ja EKP ovat pitäneet ohjauskorkoa jossain 1%-2% tienoilla jolloin tosiaan vähän kehnommastakin investoinnista tulee jo ihan kannattava.
Pankkien bailoutit joita on tehty melko säännöllisesti ainakin vuodesta 1974 on myös varmasti edesauttanut käsitystä että luotonanto suurillakin riskeillä on kannattavaa jos tappioit voidaan joka tapauksessa sosialisoida.
Miksei tietysti pääoman keskittyminen vielä tuohon osaltaan mukaan, kiistatta sitä on tapahtunut ja voisi olettaa sen lisäävän markkinoilla olevan lainarahan määrää, en tiedä kyllä mittaluokista.
Toisaalta sitten pääomanliikkeiden vapauttaminen on merkinnyt sitä, että investoinnit tuotantokapasiteettiin on nykyään kannattavampaa tehdä kehittyviin maihin kehnomman työ- ja ympäristölainsäädännön vuoksi. Tämänkin voisi arvella näkyvän länsimaiden talouskasvussa ja tärkeämpänä asiana työpaikoissa.
Mutta joo, olen kyllä samaa mieltä että pääoman keskittymisen pitäis heikentää kysyntää ja siten talouskasvua. Tuosta velan tarjonnasta sitten ehkä vähän erilainen näkemys. Pitää kyllä sivuhuomiona todeta, että talouskasvu taitaa olla länsimaissa vähän tarpeeton tavoite ylipäätään, tai olisi, jos sitä ei tarvittaisi kasvavan valtionvelan hoitamiseen.
Niin ja sitten menee vähän aiheesta ohi, mutta innovatiivisuuden lähteeksi mainitsit PK-sektorin. Itse olen vähän skeptisempi sen suhteen miten hyvä yksityinen sektori ylipäätään on kehittämään uusia keksintöjä. Suuret innovaatiot, joiden tuotto on epävarmaa ja vuosikymmenten päässä näyttäisivät syntyvän nimenomaan julkisella sektorilla. Esimerkkinä vaikka tietokone, internet, hiukkaskiihdytin ja sensellaiset. Yksityinen sektori on kylläkin ihan hyvä kehittämään kuluttajasovelluksia näistä. Se on tietysti nykymallissa vähän ikävää että julkisesti rahoitettujen projektien tuotto yksityistetään.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 21 kommenttia